LATINAA FILOSOFEILLE

I

Cogito, ergo sum (Renatus Des Cartes; myöhemmin vain Cart.). Vivo, ergo cogito (Nietzsche). Scientia est potentia. Lupus non mordet lupum. Philosophia est regina scientarum. Dubium sapientiae initium (Cart.). Sic transit gloria mundi. Nihil in studiis parvum est (Quintilianus). Extra philosophiam nulla salus (Feuerbach). Divitiarum et formae gloria fluxa est (Sallustius). Nemo propheta acceptus est in patria sua (Luuk. 4:24). Medicus curat, natura sanat. In oculis animus habitat. Prima philosophia aeterna est (C. Brutus Hymettus).

Huom! C-kirjain sanotaan k:na ja ae-yhdistelmä pitkänä e:nä. Jos haluat tietää lisää ääntämisohjeista, katso tai Tuomo Pekkasen Ars Grammatikasta (myöhemmin vain AG) pykälistä 1-8.

Klikkaa tästä versioon, jossa sanasto on erotettu alakehykseen.

I kappaleen sanat ja tarvittava kielioppi

cogitare ajatella, pohtia, suunnitella (ks. AG 55.I)
Aktiivin (indikatiivin; latinassa on olemassa myös kojunktiivin ja imperatiivin tapaluokat) preesensin persoonamuodot
 
Yksikkö   Monikko  
cogit-o ajattelen cogita-mus ajattelemme
cogita-s ajattelet cogita-tis ajattelette
cogita-t ajattelee cogita-nt ajattelevat 
ergo siis, niinpä
esse olla (ks. AG 53)
Aktiivin preesensin persoonamuodot
 
Yksikkö   Monikko  
sum olen sumus olemme
es olet estis olette
est on sunt ovat
vivere elää
vivo elän
scientia, -ae, feminiini tieto, tietämys tiede, taitavuus
Latinassa substantiivit jakautuvat viiteen deklinaatioon ja kolmeen sukuun (maskuliinit, feminiinit ja
neutrit). Sijamuotoja on viisi (nominatiivi, akkusatiivi, genetiivi, datiivi ja ablatiivi). Muut sijat saadaan lisäämällä prepositioita akkusatiivin, datiivin tai ablatiivin eteen. Scientia-sana kuuluu I deklinaatioon ja on suvultaan feminiini. Kaikki I deklinaation sanat ovat pääsääntöisesti feminiinejä. Scientia taipuu sijamuodoissa seuraavasti:
I deklinaatio, tunnus -ae, pääsääntöisesti feminiinejä (ks. AG, 13 ja 14)
 
Yksikkö     Monikko  
nom. scienti-a tieto scienti-ea tiedot
akk. scienti-am tietoa scienti-as tietoja
gen. scienti-ae tiedon scienti-arum tietojen
dat. scienti-ae tiedolle scienti-is tiedoille
abl. scienti-a tiedosta/tiedolla scienti-is tiedoista/tiedoilla

Latinan deklinaatiot erotetaan toisistaan yksikön genetiivin päätteestä. I deklinaatiossa tämä tunnus on -ae. I-II deklinaatiossa yksikön genetiivi on saman muotoinen monikon nominatiivin kanssa lukuun ottamatta neutreja, joiden monikon nominatiivin ja akkusatiivin pääte kaikissa deklinaatioissa on aina a. I ja II deklinaatio muodostavat kokonaisuuden (ks. I ja II dekl. adjektiivit AG 17.I), jossa pääsääntöisesti a-loppuiset sanat ovat I deklinaation feminiinejä (esim. terra=maa, lingua=kieli, schola=koulu, regina=kuningatar, persona=henkilö), us- (esim. somnus=uni, scholasticus=tiedemies, lupus=susi, mundus=maailma, laicus=maallikko) ja er-loppuiset sanat II deklinaation maskuliineja (puer=poika, ager=pelto, magister=opettaja) sekä um-loppuiset neutreja (oppidum=kaupunki, verbum=sana, factum=teko/tosiasia, vinum=viini).

potentia, -ae, f. voima, kyky, mahti
philophia, -ae, f. filosofia
regina, -ae, f. kuningatar
non ei, eikä
mordere purra, loukata, sättiä
 
Yksikkö Monikko
morde-o morde-mus
morde-s morde-tis
morde-t morde-nt
lupus, -i, maskuliini susi
Lupus on hyvä esimerkkisana II deklinaation maskuliinista. Kaikki II deklinaation us-loppuiset sanat ovat maskuliineja.

II deklinaatio, tunnus -i, maskuliini (ks. AG, 15 ja 16)
 
  Yksikkö Monikko
nom lup-us lup-i
akk. lup-um lup-os
gen. lup-i lup-orum
dat. lup-o lup-is
abl. lup-o lup-is

dubium, -i, neutri epäily, epäselvä asia
II deklinaatio, tunnus -i,neutri, (taivutus samoin kuin edellä paitsi yksikön nominatiivissa ja akkusatiivissa um-päätteet ja monikon vastaavissa a-pääteet, ks. AG 15.II)
 
  Yksikkö Monikko
nom. dubi-um dubi-a
akk. dubi-um dubi-a
gen. dubi-i dubi-orum
dat. dubi-o dubi-is
abl. dubi-o dubi-is
initium, -i, n. alku
sic näin, täten, niin ollen, sellainen
transire mennä, kulkea ohi, muuttua, voittaa, haihtua
 
Yksikkö Monikko
trans-eo transi-mus
transi-s transi-tis
transi-t transi-u-nt

Monikon kolmannen u-vokaalia ei esiinny kaikilla verbeillä.

gloria, -ae, f. kuuluisuus, maine, kunnia
mundus, -i, m. maailma
nihil ei mikään, ei mitään (alunperin = ne-hilum, ei kuituakaan)
studium, -i, n. harrastus, taipumus, työskentely, puuha, opiskelu, tieteellinen työskentely
parvus, -a, -um pieni, lyhyt, vähäinen (substantiivi parvus, -i = poikanen, lapsi)
Tässä on kyseessä I-II deklinaatio adjektiivi. Sanastossa ilmaistaan ensin maskuliinimuoto ja sitten
feminiinin ja neutrin pääte. Maskuliinissa nämä adjektiivit taipuvat II deklinaation mukaan,
feminiinissä I dekllinaation mukaan ja neutrina II deklinaation neutrien mukaan. Adjektiivi noudattaa pääsanansa sukua, lukua ja sijaa; esimerkiksi terrarum magnum = suurien maiden (magnus, -a, -um), ks. AG 17.
extra+akk jnk ulkopuolella
nullus, -a, -um ei mikään, ei mitään
salus, -utis, f. parannus, terveys, menestys, pelastus, onni, olemassaolo, henki, elämä.
III deklinaatio, tunnus -is, feminiini (tähän deklinaatioon kuuluu myös maskuliineja ja neutreja; neutrien taivutus poikkeaa hiukan ja joidenkin sanojen monikon genetiivi on ium-päätteinen, ks. AG 18)
 
  Yksikkö Monikko
nom. salus salut-es
akk. salut-em salut-es
gen. salut-is salut-um
dat. salut-i salut-ibus
abl. salut-e salut-ibus
divitiae, -arum, f. kalleudet, rikkaus, runsaus
Tämä on niin sanottu plurale tantum -sana eli siitä on olemassa ainoastaan monikko-muodot. Sanakirjassa ilmoitetaan siten monikon nominatiivi ja genetiivi. muita vastaavia ovat esimerkiksi arma,-orum=aseet; liberi,-orum=lapset ja tenebrae,-arum=pimeys (ks. AG 10).
et ja
forma, -ae, f. muoto, hahmo, asu, kaunis muoto, kauneus, laatu, ihannekuva
gloria, -ae, f. kuuluisuus, maine, kunnia, maineteko
fluxus,-a, -um epävakainen, katoavainen
nemo ei kukaan
propheta, -ae, m. profeetta
Tässä on eräs poikkeuksellinen I deklinaation maskuliini. Muita ns. luonnollista sukua noudattavia
maskuliineja ovat argricola=maanviljelijä; nauta=merimies; papa=paavi; poeta=runoilija ja
scriba=kirjuri, kirjanoppinut.
acceptus, -a, -um tervetullut, otollinen, mieluisa
in+abl. -ssa, -ssä; -lla, -llä
patria, -ae, f. kotipaikka, isänmaa
suus, -a, -um -nsa, -ns„
medicus, -i, m. lääkäri
curare huolehtia, hoitaa, vaalia
natura, -ae, f. luonto
sanare tehdä terveeksi, parantaa
oculus, -i silmä
animus, -i henki, sielu, järki, ajatus, tietoisuus, tunne, rohkeus, halu, ylpeys, uhma
habitare asua
primus, -a, -um ensimmäinen, etummaisin
aeternus, -a, -um ikuinen, kulematon, ainainen

II


Marcus Tullius Cicero: "Fuerunt!"

Maailmanhistorian ehkä lyhyimmän puheen on pitänyt kuuluisa roomalainen valtiomies ja filosofi Marcus Tullius Cicero (106-43 e.a.a.). Kun pitkiä puheita pitävä retoorikko sanoo vain yhden sanan, on sillä painoarvoa. Tämä Ciceron toteamus liittyy hänen pitämiinsä Catalinan vastaisiin puheisiin. Vuonna 63 e.a.a. luokkaerot Roomassa olivat kärjistyneet äärimmilleen samalla kun sisäpolitiikka oli kaaoksessa. Kun Lucius Sergius Catilina ei saanut senaattoreita taakseen päästäkseen konsuliksi (tasavallan ajan merkittävin virka), hän alkoi kosiskella kansaa, voidaakseen sitten kaapata vallan. Cicero oli toinen sen vuoden konsuleista ja saadessaan tietoonsa uhkaavan vaaran hän suostutteli senaatin antamaan hänelle väliaikaset diktaattorin valtuudet (ultimum senatus consultum). Poikkeustilaa kesti kaksi kuukautta, jona aikana Cicero piti neljä puhetta Catilinaa vastaan. Vaikka Cicero piti Roomassa tasavaltaa pystyssä vahvoin sotilasosastoin, ei Catilina luopunut aseellisen kaappauksen suunnittelusta. Marraskuun 7. päivänä Cicero yritettiin murhata ilman tulosta. Seuraavana päivänä Cicero piti ensimmäisen Catilinan vastaisen puheensa. Puhe oli menestys ja Catilina oli poistui vihaisena Roomasta, mutta juonittelu ei loppunut. Sitä seuraavana päivänä Cicero piti puheen rahvaalle (II puhe Catilinaa vastaan). Vaikka Cicero onnistui taivittamaan sekä senaatin että rahvaan Catilinaa vastaan, juridisesti sitovia todisteita Catilinan salaliitosta ei edelleenkään ollut. Cicero saikin ihan kirjalliset todisteet useasta salaliittolaisesta tavalla, jota nykypäivänä sanottaisiin poliisin "suorittamaksi valeostoksi". Näistä tapahtumista Cicero teki selko kansalle kolmannessa puhessaan Catilinaa vastaan. Muutamia salaliittolaisia saatiin kiinni ja heidän kohtalostaan neuvoteltiin 5. joulukuuta. Vaihtoehtoina olivat kuolema tai elinkautinen vankeus. Lukuunottamatta Mariuksen ja Sullan järjestämiä verilöylyjä, senaattoreita ei yleensä teloitettu. Tässä tilanteessa Cicero piti neljännen puheensa, jossa hän argumentoi senaattori Julius Caesaria vastaa kuoleman tuomion puolesta. Forum Romanorum -aukiolla (kuva) kansan huutavaan hiljaisuuteen Cicero vastasi: "He ovat olleet!". Tasavalta pelastui kunnes Gaius Julius Caesar (100-44 e.a.a.) teki sen mihin Catilinan rahkeet eivät riittäneet. Rooma siirtyi tällöin tasavallan ajasta keisariaikaan.       

II kappaleen sanat ja tarvittava kielioppi

esse olla (ks. AG 53)
fuerunt he ovat olleet; he eivät ole enää (didaktisista syistä oletammem kyseessä olleen esse- eikä vivere-verbin perfekti)
Aktiivin preesensin persoonamuodot (nämä kaikki on syytä opetella heti aluksi)
 
Yksikkö   Monikko  
sum olen sumus olemme
es olet estis olette
est on sunt ovat

Aktiivin imperfektin persoonamuodot
 
Yksikkö   Monikko  
eram olin eramus olimme
eras olit eratis olitte
erat oli erant olivat

Aktiivin perfektin persoonamuodot (perfektin päätteet samat muillakin verbeillä)
 
Yksikkö   Monikko  
fu-i olen ollut fu-imus olemme olleet
fu-isti olet ollut fu-istis olette olleet
fu-it on ollut fu-erunt ovat olleet

Aktiivin pluskvamperfektin persoonamuodot (niin ikään pluskvamperfektin päätteet samat muillakin verbeillä)
 
Yksikkö   Monikko  
fu-eram olen ollut fu-eramus olemme
fu-eras olet ollut fu-eratis olette
fu-erat on ollut fu-erant ovat

III


In principio erat Verbum, et Verbum erat apud Deum, et Deus erat Verbum. Hoc erat in pricipio apud Deum. Omnia per ipsum facta sunt, et sine ipso factum est nihil, quod factum est; in ipso vita erat, et vita erat lux hominum, et lux in tenebris lucet, et tenebrae eam non comprehenderunt (Ioannem 1:1-6).

Kyseessä on Johanneksen evankeliumin kuuluisa hellenistisesti vaikuttunut aloituskappale. Aleksandrialaisen katekeettikoulun tunnetuin edustaja Origenes (185-255 AD) veti hyvin pitkälle meneviä johtopäätöksiä Johanneksen evankeliumista. Origeneen mukaan Logos (joka on tässä kreikankielestä käännetty Verbum-sanalla) toimii Jumalan (platonilainen ruumiiton abstrakti hyvä) ja luotujen välittäjänä. Logoksesta emanoituu ensin Pyhä Henki ja sen jälkeen luodut sielut. Mutta koska vapaan tahdon omaavat sielut ovat joutuneet aineen valtaan, lähetti Jumala Logos-Kristuksen suorittamaan jumala-ilmoituksen, jonka avulla sielut voivat vapautua materian vallasta ja tulla takasin jumalallisiksi (katso Origeneen Johanneksen evankeliumin kommentaarin II kirja) Latinaksi kirjoittavat kirkkoisät (mm. Tertullianus ja Augustinus) tuomitsivat Origeneen niin sanotun logoskristologian kerettiläiseksi.

III kappaleen sanat ja tarvittava kielioppi

in+abl. -ssa, ssä
principium, -ii, n. alku, alkuperä
erat oli (ks.esse-verbin aikamuodot I kappaleen sanastossa)
verbum, -i, n. sana, lausunto, loitsu (tässä kirjoitettuna isolla alkukirjaimella halutaan korostaa että kyseessä ole mikä tahansa sana, vaan sana logos-merkityksessä)
et ja
apud+akk luona, tykönä, lähellä
deus, dei, m. jumala, jumaluus (tässä isolla kirjoitettuna tarkoitetaan juuri kristillistä jumalaa)
hic, haec, hoc tämä
Demonstratiivi pronomini hic, haec, hoc taipuu korrelaattinsa suvun, luvun ja sijan mukaisesti.

Yksikkö
 
maskuliini  feminiini  neutri  
nom. hic haec hoc tämä
akk. hunc hanc hoc tätä
gen. huius tämän
dat. huic tälle
abl. hoc hac hoc tältä

Monikko
 
maskuliini  feminiini  neutri  
nom. hi hae haec nämä
akk. hos has haec näitä
gen. horum harum horum näiden
dat. his näille
abl. his näiltä

ominia kaikki (omnis, -e, tästä sanasta myöhemmin lisää)
per+akk kautta,välityksellä
ipse, ipsa, ipsum itse (hän)
Kun latinassa ei ole varsinaista kolmannen persoonan pronominia, demonstratiivipronomineja ipse, -a, um sekä is, ea, id (hän, se) käytetään sen sijasta. Demonstratiivipronomini ipse, ipsa, ipsum taipuu seuraavasti:
 
maskuliini  feminiini  neutri  
nom. ipse ipsa ipsum itse
akk. ipsum ipsam ipsum itseään
gen. ipsius itsen
dat. ipsi itselle
abl. ipso ipsa ipso itseltä
facta sunt (factus, -a, -um esse) ovat tehtyjä, ovat luotuja (passiivi, ks. AG 55.I.B)
sine+abl. ilman jtk
factum est (factus, -a, -um esse) on tehty, on luotu, on käyty (passiivi, ks. AG 55.I.B)
nihil ei mikään, ei mitään (alunperin = ne-hilum, ei kuituakaan)
qui, quae, quod jonka
Relatiivipronomin  qui, qaeu, quod taipuu korrelaattinsa suvun, luvun ja sijan mukaisesti.
Yksikkö (kaikkien sukujen yhteiset muodot on merkitty vain feminiinin kohdalle)
 
maskuliini  feminiini  neutri  
nom. qui quea quod joka
akk. quem quam quod jota
gen. cuius jonka
dat. cui jolle
abl. quo qua quo jolta

Monikko
 
maskuliini  feminiini  neutri  
nom. qui quea quea jotka
akk. quos quas quae joita
gen. quorum quarum quorum joiden
dat. quibus joille
abl. quibus joilta

factus est (factus, -a, -um esse) on tehty, on luotu, on käyty (passiivi, ks. AG 55.I.B)
in ipso hänessä (ei kirjoiteta isolla, vaikka viittaus kohteena onkin itse Jumala)
vita, -ae f. elämä, henki
lux, lucis, f. valo, valkeus, kirkkaus, elämä, pelastus, onni, selvitys
homo, -inis, m. ihminen, mies, henkilö, palvelija (ks. III deklinaation sanojen taipuminen I kappaleen sanastosta)
tenebrae, -arum pimeys, hämärä, sokeus (plurale tantum eli monikkomuoto ainostaan)
in tenebris pimeydessä, pimeässä vankilassa
lucere paistaa, tuikkia, loistaa, valaista
lucet loistaa (III persoona, ilmeisesti tyylillisenä tehokeinona imperfekti muuttuu kesken lauseen preesensiksi)
eam häntä, sitä
Demonstratiivipronomini is, ea, id (hän, se) taipuu seuraavasti:

Yksikkö
 
maskuliini  feminiini  neutri  
nom. is ea id hän, se
akk. eum eam id häntä, hänet, sitä
gen. eius hänen, sen
dat. ei hänelle, sille
abl. eo ea eo häneltä, siltä

Monikko
 
maskuliini  feminiini  neutri  
nom. ii eea ea ne, he
akk. eos eas ea heidät, niitä
gen. eorum earum eorum heidän, niiden
dat. iis heille, niille
abl. iis heiltä, niiltä

non ei
comprehendere käsittää, ymmärtää, ottaa haltuunsa, koota yhteen
comprehenderunt käsittävät (tässä kuitenkin käsittää; verbi on monikossa, koska sen subjekti tenebrae on muodollisesti monikossa)

IV


Scipio in Asia Hannibalem convenit, cuius copias aliquot annis ante in Africa superaverat. Tum hic sermo inter eos factus est.
Scipio: "Quem tu optimum imperatorem putas?"

Hannibal: "Alexandrum Magnum; is enim parva manu ingentes copias hostium fugavit et se dominum orbis terrarum fecit."

Scipio: "Quem secundum putas?"

Hannibal: "Secundum puto Pyrrhum, qui semper magna arte castra collocabat ac socios sibi parabat."

Scipio: "Quem tertium imperatorem putas?"

Hannibal: "Me ipsum!"

Scipio: "Quidnam nunc iudicares, si in Africa mihi cladem paravisses?"

Hannibal: "Si tibicladem paravissem, sine dubio me optimum omnium imperatorum iudicarem."

Summum fuit gaudium scipionis, quod Hannibal eum ex grege imperatorum velut inaestimabilem separaverat.

Yllä on esitetty antiikin aikana suosittu tarina Hannibalin ja Scipio Africanuksen kohtaamisesta. Hannibal (247-183 e.a.a.) oli Rooman pahimman vihollisen Karthagon sotapäällikkö ja hän laittoi Rooman polvilleen toisen puunilaissodan aikana. Nuorena päällikkönä hän peri isältään armeijan ja kuljetti sen sotanorsuineen talvella Alppien läpi Italiaan. Hän tappoi taisteluissa suurimman osan Rooman ja sen liittolaisten täyskasvuisista miehistä. Tällaista verilöylyä ei Italian niemessä ole koettu edes Risorgimenton tai II maailmasodan aikana. Syystä tai toisesta (Scipio saattoi olla Katrhagon porteilla) Hannibal pysähtyi Rooman porteilla (Hannibal ante portas) ja myöhemmin vetäytyi Roomasta. Pohjois-Afrikassa Scipio Africanus sitten kukisti Hannibalin ja Scipiosta tuli maineikas sotapäällikko, jota niin Gaius Marius kuin Julius Caesarkin pitivät esikuvanaan. Legendan mukaan Scipio tapaa vanhoilla päivillään Hannibalin ja yrittää kautta rantain tiedustella ketkäköhän ovat suurimpia sotapäälliköitä historiassa? (Teksti on lainaus Palmenin ja Pekkasen Elementa Linguae Latinae -kirjan kappaleesta XXVII Optimus imperator).

IV kappaleen sanat ja tarvittava kielioppi

Scipio, -is, m.
in+abl. -ssa, ssä
Hannibal, -is, m.
convenire kokoontua, tavata, kohdata; perf.; convenit=on kohdannut, kohtasi
Latinassa yleisin menneen ajan muoto on perfekti. Latinan perfekti on sikäli konstikas, että sitä ei voi samalla tavalla säännönmukaisesti muodostaa kuin imperfektiä ja pluskvamperfektiä. Otetaan kertauksen vuoksi ensin convenire-verbistä aktiivin indikatiivin preesensin persoonamuodot (eräillä -ire ja -ere -loppuisilla verbeillä esiintyy u-vokaalia monikon kolmannen vartalon viimeisen äänteen ja päätteen välillä, mutta tässä ei ole tarvetta sanoa asiasta enempää; AG ei kommentoi asiaa mitenkään):
 
Yksikkö   Monikko  
conveni-o kohtaan conveni-mus kohtaamme
conveni-s kohtaat conveni-tis kohtaatte
conveni-t kohtaa conveni-u-nt kohtaavat 

Imperfektin muodostaminen on helppoa. Vartalon ja persoonapäätteen väliin laitetaan vaan ba-kirjainyhdistelmä. Poikkeuksena on se, etttä yksikön ensimmäisen persoonan pääte muuttuu m-kirjaimeksi. Lisäksi ire-loppuisilla verbeillä vartalon ja päätteen väliin tulee e-vokaali.
 
Yksikkö   Monikko  
conveni-e-bam kohtasin conveni-e-bamus kohtasimme
conveni-e-bas kohtasit conveni-e-batis kohtasitte
conveni-e-bat kohtasi conveni-e-bant kohtasivat 

Perfektimuodon päättelemiseksi ei varsinaisesti ole mitään sääntöä. Perfektimuoto ilmoitetaan sanakirjan teemamuodossa, jossa ensin ilmoitetaan verbin I persoonan preesens, sitten saman persoonan perfekti, kolmanneksi passiivin partisiipin perfekti ja lopuksi infinitiivi. Valitettavasti Strengin Latinalais-suomalaisessa sanakirjassa ei anneta infinitiiviä. Näin esimerkki-verbimme teema on seuraava: convenio, conveni, conventum, convenire. Teeman toisesta sanasta muodostetaan perfekti seuraavasti (lauseyhteydesta riippuen perfekti suomennetaan joko imperfektillä tai perfektillä):
 
Yksikkö   Monikko  
conven-i olen kohdannut conven-imus olemme kohdanneet
conven-isti olet kohdannut conven-istis olette kohdanneet
conven-it on kohdannut conven-erunt ovat kohdanneet 

Pluskvamperfekti muodeostetaan helposti, laittamalla perfekti-vartalon perään olla-verbin imperfekti (eram=olin, eras=olit, erat=oli; eramus=olimme, eratis=olitte, erant=olivat):
 
Yksikkö   Monikko  
conven-eram olin kohdannut conven-eramus olimme kohdanneet
conven-eras olit kohdannut conven-eratis olitte kohdanneet
conven-erat oli kohdannut conven-erant olivat kohdanneet 

cuius jonka (ks. qui, quea, quod -pronominin taivutus kappaleen II sanastosta)
copiae, -arum, f. joukko-osasto, miehistö, sotajoukot
aliquot aikaisemmin
ante aikaisemmin
annus, -i, m. vuosi
annis vuosina (mon.abl.; ajan ablatiivi, ks. AG 83.2)
superare voittaa, päästä voitelle
superaverat oli voittanut (ks. pluskvamperfektin muodostus convenire-verbin kohdalla)
tum silloin
hic tämä (ks. hic, haec, hoc -pronominin taipuminen II kappaleen sanastosta)
facere tehdä, suorittaa, toimittaa
factus est on suoritettu, on käyty (passiivi, ks. AG 55.I.B)
sermo, -onis, m. keskustelu, puhelu
inter+akk. välillä, -lle
eos heitä (tässä heidän; ks. is, ea, id -pronominin taivutus II kappaleen sanastosta )
qeum ketä
tu sinä
Tässä vaiheessa on syytä esitellä latinan persoonapronimint taivutuksinen. Latinassa on vain I ja II persoonan persoonaprominit.

I persoona
 
yksikkö    monikko  
nom. ego minä nos me
akk. me minua, minut nos meitä, meidät
gen. mei minua kohtaan nostri
nostrum		 meitä kohtaan
meistä
dat. mihi minulle nobis meille
abl. me minulta nobis meiltä

II persoona
 
yksikkö    monikko  
nom. tu sinä vos te
akk. te sinua, sinut vos teitä, teidät
gen. tui sinua kohtaan vestri
vestrum		 teitä kohtaan
teistä
dat. tibi sinulle vobis meille
abl. te sinulta vobis meiltä

optimus, -a, -um paras
imperator, -oris, m. sotapäällikkö, voittoisa päällikkö, valtias
putare+2 akk. pitää jkta jnak
Kun putare-verbi esiintyy kahden akkusatiivin kanssa, toinen akkusatiivi ilmaisee sen mitä pidetään ja toinen sen minä sitä pidetään: optimum imperatorem putare = pitää parhaimpana päällikkönä.
Alexander, -dri, m.
magnus, -a, -um suuri, mahtava
is, ae, id hän, se (ks. taivutus II kappaleen sanastosta)
enim (vahvistava) -han, -hän, tosiaankin, ainakin
parvus, -a, -um pieni, vähäinen, heikko
manus, -us, f käsi, aseistettu käsi, isännän valta, käsiala, kourallinen, joukko-osasto
Manus-substantiivi edustaa IV deklinaatiota, joihin kuuluu vain murto-osa latinan substantiiveista. V deklinaatioon kuuluu vieläkin vähemmän. Suurin osa tämän deklinaation sanoista on maskuliineja, mutta feminiinejä - kuten manus - ja neutrejakin löytyy. Maskuliinit ja neutrit taipuvat samalla tavoin.

IV deklinaatio, tunnus -us, feminiini (ks. AG, 23 ja 24)
 
  Yksikkö Monikko
nom man-us man-us
akk. man-um man-us
gen. man-us man-uum
dat. man-ui man-ibus
abl. man-u man-ibus

parva manu pienillä käsillä, vähillä voimilla (instrumentaalinen ablatiivi, ks. AG 82)
ingens, -ntis ylen iso, tavattoman suuri (III deklinaation adjektiivit ovat oikea maanvaiva, ks. AG 22.III)
hostis, -is, m. vihollinen
fugare ajaa pakoon, karkoittaa
fugavit on karkoittanut, karkoitti
et ja
se itseään, itsensä (akkusatiivimuoto; gen. sui=itseänsä kohtaan; dat. sibi=itselleen; abl. se=itseltään)
dominus, -i, m isäntä, valtias, omistaja (domina, -ae = emäntä, valtiatar)
orbis, -is, m. piiri, kehä, ympyrä
terra, -ae, f. maa
orbis terrarum maanpiiri, asuttu maailma
facere tehdä (teema: facio, feci, factum, facere)
fecit (hän) teki
secundus, -a, um toinen
Pyrrhus, -i m.
semper aina, alati, herkeämättä
artus, -e ahdas, tiukka, taaja, tiivis, läheinen, luja
castra, -orum, n. leirit, leiri
collocare sijoittaa, asettaa, panna kokoon, majoittaa, asettaa asumaan
collocabat (hän) asetti
ac (atque) ja, lisäksi
socius, -i, m. kumppani, osallinen, matkakumppani (naispuolinen; socia, -ae)
sibi itselleen
parare hankkia
parabat (hän) hankki
tertius, -a, -um kolmas
me minua
ipsum itse (ks. ipse, ipsa, ipsum -pronominin taipuminen II kappaleen sanastosta)
quisnam, quidnam kukahan, mikähän
nunc nyt
iudicare arvioida
iudicares (sinä) arvioisit
Latinan verbeillä on inikatiivin lisäksi kaksi muuta tapaluokka, jotka ovat konjuktiivi ja imperatiivi (käskymuoto). Konjuktiivi käännetään suomeksi pääasillisesti konditionaalina. Seuraavassa esitetään iudicare-verbin konjuktiivin preesens, imperfekti ja pluskvamperfekti (perfektiä ei vielä tarvita)(ks. AG 55.I).

Konjuktiivin preesensin persoonamuodot (konjuktiivin preesensiä voidaan käyttää myös kehituksena, jolloin sitä ei suomenneta konditionaalina ja imperatiivina)
 
Yksikkö   Monikko  
iudic-em arvioisin iudic-emus arvioisimme, arvioiskaamme
iudic-es arvioisit iudic-etis arvioisitte
iudic-et arvioisi, -koon iudic-ent arvioisivat,
arvioiskoot 

Konjuktiivin imperfektin persoonamuodot
 
Yksikkö   Monikko  
iudica-rem arvioisin iudica-remus arvioisimme
iudica-res arvioisit iudica-retis arvioisitte
iudica-ret arvioisi iudica-rent arvioisivat 

Konjuktiivin pluskvamperfektin persoonamuodot (perfektivartalo iudex)
 
Yksikkö   Monikko  
iudex-isse-m olisin arvioinut iudix-isse-mus olisimme arvioineet
iudex-isse-s olisit arvioinut iudix-isse-tis olisitte arvioineet
iudex-isse-t olisi arvioinut iudix-isse-nt olisivat arvioineet

si jos
mihi minulle
clades, -is, f. tappio, häviö, vahinko, tuho
parare tuottaa
paravisses olisit tuottanut (ks. iudicare-verbin konjuktiivimuodot yllä)
tibi sinulle
sine+abl. ilman jtk
dubium, -i, n. epäilys, epäröinti
omnis, -e kaikki, jokainen, koko
omnium imperatorum kaikista päälliköistä (ns. partitiivinen genetiivi, ks. AG 75)
summus ylin, korkein, suurin
fuit oli, on ollut (ks.esse-verbin aikamuodot I kappaleen sanastossa)
gaudium, -i, n. ilo, mielihyvä, nautinto, hekuma
quod koska
eum hänet (ks. is, ea, id -pronominin taivutus II kappaleen sanastosta)
grex, gregis, m. lauma (kun substantiivissa esiintyy vartalomuutoksia, on sanastossa hyvä ilmoittaa yksikön genetiivi kokonaisuudessaan)
ex+abl. -sta, -stä
velut ikään kuin
inaestimabilis, -e ei arvioitavissa oleva, arvostelun yläpuolella
separare erottaa (perfektivartalos separav)
separav-erat oli erottanut (ks. pluskvamperfektin muodostus convenire-sanan kohdalla)


Filosofisen sivistykseni lisäksi lähteenä olen käyttänyt Pekkasen ja Seppälän Deliciae Clericorum, Pekkasen Latina Linguarum Regina, Linkomiehen Latinan kielioppi sekä Palmenin ja Pekkasen Elementa Linguae Latinae -kirjoja. Sanaston suomennoksessa olen käyttänyt edellä mainittujen lisäksi A.V. Strengin Latinalais-suomalaista sanakirjaa.

Linkkejä

Latina-englanti -sanakirja

 Englanti-latina -sanakirja

Tämä sivu on päivitetty 20.9. a.D. 2011