Karjalan kivipiirrokset olleet tiedossa 150 vuotta

Seutumme arvokkaimpien muinaismuistojen joukkoon Kizhin ja Valamon rinnalla voidaan lukea Äänisen ja Vienanmeren rantakalliohin kaiverretut piirrokset eli petroglyfit. Karjalan kalliopiirroskokoelmat kuuluvat Pohjois-Euroopan muinaiskalliotaiteen suurimpiin ja ilmeikkäimpiin esiintymiin. Neljän viiden tuhannen vuoden takaisissa viesteissä piilee lukuisia yhä vieläkin ratkaisemattomia arvoituksia. Maailmankulttuurin ikuisina arvoina Karjalan kalliopiirrokset ovat laajalti tunnettuja niin maassamme kuin ulkomaillakin.

Vaiheikas löytöhistoria

Paikallisväestö oli tiennyt kalliopiirroksista aina, muttta kukaan ei osannut ajatella niiden tieteellistä tai taiteellista merkitystä.
Ne olivat lähikyläläisille vain pakanuuden ajan ja pahan voiman merkkejä.

Ensimmäisenä Puudosin rannikon kalliopiirrokset keksi oletettavasti geologi Konstantin Grewingk, joka teki 1848 pitkän tutkimusretken Karjalaan ja Arkangelin lääniin. Aunuksen läänin sanomat tiedotti 23 syyskuuta 1848 "Keisarin Tiedeakatemian museonhoitajan kandidaatti Grewingkin" saapuneen Poventsasta Petroskoihin.
Silloin vielä nuori Grewingk, Tarton yliopiston kasvatti ja tuleva professori, ymmärsi ilmeisesti heti tehneensä tieteelle hyvin tärkeän löydön. Hän tallensi kaksi erikoisen ilmeikästä piirrosta, joiden kuvat myöhemmin julkaistiin monesti erilaisissa tieteellisissä julkaisuissa.

Joulukuun Hiidenkivi kirjoitti Äänisen kalliopiirroksista niiden löytämisen 150-vuotispäivän merkeissä. Kirjoituksen tekijää askarrutti kuitenkin enemmän se ettei Suomesta ole vastaavia aarteita löytynyt. Jutussa mainitaan Lönnrot ja Kalevala sekä Viron Muinaistaideseura. Itse Besov Nosin (Pirunnenän) kalliopiirroksista ei kerrota paljoakaan, mainitaan vain että "alueen lähellä on kaksi kylää, Shala ja Puudosh". Carelialla on tarjottavana perusteellisempaa ja tarkempaa tietoa, seuraavassa tiivistelmä Karjalan kielen, kirjallisuuden ja historian tutkimuslaitoksen johtajan Juri Savvatejevin kahdesta laajasta kirjoituksesta.

Vaikka tietoja löydöstä ei ollut heti julkaistu, asiasta kuitenkin tiedettiin. Seuraavana kesänä Puudosin ujestin maanmittari Jumatov teki kopioita kalliopiirroksista ja jopa lähetti ne kuvernöörin kansliaan, mutta piirrokset valitettavasti hukkautuivat.

Besov Nosin kalliopiirroksista kiinnostui Aunuksen läänin kymnaasin opettaja P.G. Shved. Juuri hän oli ensimmäinen joka toi löytönsä julkisuuteen Venäläisen maantieteellisen seuran tiedonannoissa vuonna 1850. Kirjoituksen yhteydessä julkaistiin kaksi piirrosta.

Grewingkin pieni tiedotus retkestään ilmestyi myöhemmin samana vuonna Tiedeakatemian fyysis-matemaattisen osaston tiedonannoissa saksan kielellä. Piirroksia sen yhteydessä ei julkaistu. Kuka sitten olikaan ensimmäinen löytäjä? Luultavasti kuitenkin Grewingk, koska Shved saattoi kuulla joltakulta tämän löydöstä ja vasta sen jälkeen matkustaa Besov Nosiin.

Konstantin Grewingkin ansiosta Äänisen kalliopiirrokset tulivat tutkijoiden ja sivistyneistön tietoisuuteen. Hänen toukokuussa 1854 Tiedeakatemiassa pitämänsä esitelmä aiheesta julkaistiin kolmesti, viimeksi Nikolai Tchernyshevskin toimittamassa Otetchestvennyje zapiski -kirjallisuuslehdessä.

Karjalan kalliopiirrosten tutkimushistoria voidaan jakaa neljään perusjaksoon. Niistä ensimmäinen ja pisin kesti vuodesta 1848 vuoteen 1926, jolloin Aleksandr Linevski löysi Pirun jäljet -nimisen kalliopiirrossikermän Uikujoen suulta Vienanmerellä. Ennen sitä ei Grewingkin löydön merkitystä vielä osattu täydessä määrin arvostaa, mutta tämä ei merkinnyt toki sitä, että kalliopiirrokset olisi unohdettu melkein sadaksi vuodeksi.

Besov Nosin muinaislöydöt kiinnostivat ulkomaisiakin tutkijoita, kuten norjalaista Breggeriä, joka julkaisi Grewingkin piirrokset omassa tutkimuksessaan 1909. Ruotsalainen Halstrem ja englantilainen Birkit kävivät Besov Nosissa vuonna 1910. Ruotsalainen Snitker yhtyi edellämainittujen retkikuntaan vuonna 1914.

Toinen tutkimuskausi alkoi vuonna 1926, jolloin Linevskin löydön jälkeen Vienanmeren Pirun jälkiä kävi katsomassa Leningradin Eremitaasin työntekijä Morozov.

Vuonna 1928 yksi kivilaatta piirroksineen tuotiin Äänisen itärannalta Petroskoin kotiseutumuseoon, ja vuonna 1934 toinen, suurempi ja kuvallisesti rikkaampi, vietiin Eremitaasiin. Kalliopiirrokset tietenkin rikastuttivat museoiden kokoelmia, mutta samalla rikkoivat kompleksin kokonaisuutta.

Erittäin tärkeä merkitys oli Ravdonikasin tutkimuksilla. Huolestuneena Syvärille rakennettavien vesivoimaloiden aiheuttamasta Äänisen vedenpinnan noususta hän tutki ja dokumentoi kalliopiirroksia vuonna 1934. Kun hän kahden vuoden kuluttua siirtyi tutkimaan Vienanmeren petroglyfeja, niin hän tekikin sensaatiomaisen löydön: Zalavruga-nimisestä paikasta hän löysi yhtä paljon kalliopiirroksia kuin Linevski Uikujoen suulta. Kaikki piirrokset kopioitiin ja hyvin nopeasti julkaistiin kaksiosaisessa teoksessa ranskankielisine tiivistelmineen. Näin Karjalan kalliopiirrokset tulivat maailman tutkijoiden tietoon.

Ravdonikasin oppilas kansatieteilija Laushkin tutki kalliopiirroksia 1950-luvulla. Hän hyödynsi ja kehitti opettajansa ideoita yrittäessään tulkita kalliopiirrosten kuvia ja kohtauksia Kalevalan aiheisiin nojautuen.

Äänisen itärannikon kalliopiirrosten tutkimusta jatkettiin 1970-80-luvulla, jolloin Vodla-joen suun ympäristöstä löydettiin yhteensä yli 1000 piirrosta lähes kahdenkymmenen kilometrin pituiselta rannikkoalueelta. Piirrokset olivat keskittyneet kahteenkymmeneenkolmeen ryhmään, ja niiden läheisyydestä löytyi myös yli kolmekymmentä eri aikakausien asuinpaikkaa, joista osa oli mesoliittikaudelta, siis kauan ennen piirrosten syntyä. Kompleksitutkimukset antoivat kuvan lähes 10 000 vuotta kestäneestä kehitysjaksosta.

Neljäs eli nykyinen tutkimusvaihe alkoi 1980-luvun lopulla. Sen peruserikoisuus oli ulkomaalaisten aktiivinen osallistuminen tutkimustyöhön. Neuvostovallan aikana Karjalan kalliopiirrokset olivat tabu kaikille ulkomaalaisille. Noina vuosina hyvin suuri merkitys kalliopiirrosten tutkimuksessa oli virolaisella Muinaistaideseuralla, joka monia vuosia suoritti kenttätöitä Vodla-joen suistossa. Työn tuloksena oli valokuvista ja kopiopiirroksista karttunut kalliotaidearkisto, jota esitettiin lukuisia kertoja niin maassamme kuin ulkomaillakin.

Virolaiset löysivät myös useita uusia piirroksia jo ennestään tunnetuista paikoista, ja mikä tärkeintä uuden piirrosryhmän Vodlan suun Kotchkov-Navolok-niemestä. Inventointityön tärkein tulos oli Vodla-joen suulta löytyneiden petroglyfien julkaiseminen vuonna 1998.

Muinaisviestien arvoituksellinen sanoma

Maailma on siirtynyt tietokoneaikaan, ja nyt onkin aiheellista kääntyä tiedonvälityksen alkulähteille. Ympäri maailmaa ennen kirjakielen keksimistä levinnyt kalliotaide lienee paras esimerkki siitä. Tiedontallentamismenetelmä osoittautui melkein ikuiseksi, ja tuhansien vuosien takaiset kaiverrukset ovat esi-isien viesti maapallon nykyisille asukkaille. Meidän kunniatehtävämme on lukea se viesti, selvittää symbolisten kuvien sisäiset merkitykset ja tehtävät.

Karjalan arkeologisessa perinnössä kalliopiirroksille kuuluu erikoinen sija, koska juuri ne kuvastavat täydellisimmin ja havainnollisimmin esihistoriallisen todellisuuden tärkeimpiä puolia, kuten alkukantaisen yhteiskunnan tietoisuutta, suhtautumista ympäröivään maailmaan, elämäntuntojen ja maailmankäsityksen erikoisuuksia. Kalliopiirroksissa esiintyy luonnon maailma ja ihmisen maailma, ja mikä tärkeintä heijastuu niiden vuorovaikutus.

Yrittäessään ymmärtää maailmanjärjestystä ihminen omisti luonnon ilmiöille itselleen ominaisia muotoja ja ilmaisuja; toisaalta hän omaksui joitakin luonnon ominaisuuksia. Ihmisen ja hänen inhimillistämänsä luonnon illusorisessa kanssakäymisessä syntyivät myyttien alkiot, kuviteltujen olentojen ja sankarien kuvat. Myyttejä hyväksikäytettiin kulttitoimituksissa ja riiteissä. Kalliopiirrokset kuvastavat muinaisten sukuyhteisöjen tiedostamatonta pyrkimystä eheään maailmankäsitykseen, jolloin muinaiset taiteilijat uskoivat ratkaisevansa käytännön ongelmia.

Kalliopiirroksissa kuvastui alkukantaisen ihmisen maailmankatsomuksen ydin, toisaalta ihmisen ja luonnon väliset suhteet ja toisaalta kuvitellun yliluonnollisen maailman vaikutus luontoon ja ihmiseen. Näissä käsityksissä punoutuvat yhteen mytologia, uskomukset, taide ja magia. Kalliopiirrosten tekijät uskoivat itse kaiverrusprosessin ja sitä säestäneiden loitsujen olevan suorassa yhteydessä odotettuihin tuloksiin.

Karjalan kalliopiirrokset kätkevät itseensä lukuisia arvoituksia. Ne ovat vieläkin vaikeasti ymmärrettäviä viestejä. Sielläkään, missä voidaan varmasti tunnistaa kuvatu kohde (joutsen, hirvi tai ihminen), emme tiedä mitä merkityksiä niihin on sisällytetty. Vielä vaikeampia tulkittavia ovat omaperäiset, puoliksi fantastiset hahmot.

Perusta piirosten syvälliselle tutkimukselle on kuitenkin luotu. On erittäin tärkeätä, että molemmat kompleksit, Äänisen ja Vienanmeren, on inventoitu aika täydellisesti. Kaivausten aineisto mahdollistaa petroglyfien suurimman osan ajoittamisen kaudelle 4000-3000 eKr. Piirrosten peittämät kalliot ovat olleet muinaispyhättöjen keskuksia, tavallaan ikonostaaseja. Ajan mittaan kallioikonostaaseja uusittiin, ja itse pyhättöjen rajat laajenivat. Oletettavasti pyhättöjen keskukset myös siirtyivät, niin kuin tapahtui Vienanmerellä kun Pirun jälkien pyhättö siirtyi Zalavrugaan.

Piirrosten sijaintipaikkoja on vaikea sanoa peitellyiksi, ne ovat päinvastoin avoimilla paikoilla, kalavesien ja riistamaiden läheisyydessä. Menestyksellisenmetsästyksen ja kalastuksen ja sitä kautta itse elämän jatkumisen takaaminen oli kiistämättä yksi piirrosten perustehtävistä. Kallioihin ikuistetut jumalten ja haltijoiden kuvat olivat niiden luojien tajunnassa se todellinen voima, joka pystyi takaamaan yhteisön toimeentulon varsinkin kriisikausina. Tehottomiksi havaitut kuvat ja aiheet vaihdettiin uusiin. Niin kuvakompleksit uusiutuivat ja täydentyvät alituisesti.

Kallioihin kaiverrettujen myyttien ja legendojen jokaisen kuvahahmon tai kohtauksen konkreettista sisältöä ja merkitystä voidaan nyt vain arvailla. Kuvien tulkinta pysyy vieläkin hyvin vaikeana ongelmana.

Kallioiden kulttuuriaarteet uhattuina

Kaikesta kulttuuri- ja historiallisesta arvostaan huolimatta Karjalan kalliopiirrokset ovat huonosti kunnostettuja, puoliksi unohdettuja ja itse asiassa isännättömiä kohteita. Turisteille siellä ei ole minkäänlaisia mukavuuksia. Mikä pahinta, itse piirrokset eivät ole millään tavalla suojattu vandalismilta.

Kalliopiirroksiin vaikuttavat haitallisesti kaksi tekijää: ihminen ja luonto. Ihmisen vaikutus on huomattavasti tuhoisampi.Nimikirjaimet ja muut kirjoitukset, jotka on hakattu kallioihin, ovat aiheuttaneet vahinkoa muinaismuistoille.Vieläkään ei ole onnistuttu suojaamaan luotettavasti kalliotaiteen aarteita sivistymättömiltä kävijöiltä, jotka eivät säästä myöskään ympäristöä. Täällä kaadetaan puita,rakennetaan risumajoja ja muita tilapäisiä rakennelmia, rikotaan muinaisten asuinpaikkojen kulttuurikerrostumia.

Monet paikallisetkaan asukkaat eivät ole koskaan nähneet kalliopiirroksia tai tienneet niiden arvosta. Juuri paikalliset ovat tietämättömyyttään aiheuttaneet suurimpia vaurioita muinaismuistoille. Niin Äänisen itärannalla kuin Vienanmerelläkin kalastajat polttavat usein nuotioita sileillä rantakallioilla, suoraan piirrosten päällä. Tämä johtunee siitä, että muistojen tunnetuksitekeminen on hyvin puutteellista paikallisella tasolla, niistä ei paljon kerrota edes lähiseudun kouluissa.

Kovaan kalliopohjaan kaiverretut hahmot vaikuttavat ikuisilta. Näin ei kuitenkaan ole. Ihmisen lisäksi niitä kuluttaa myös luonto ja aika. Vesi- ja lumisateet, tuulet ja aallot, sammalet ja jäkälät, lämpötilan vaihtelu ja muut luonnontekijät hitaasti mutta vääjäämättömästi pyyhkivät pois jälkiä kivistä. Sen huomaa vanhimmista, tuskin erottuvista ja rapautuvista hahmoista.

Tänään on erittäin tärkeätä suorittaa edes yksinkertaisimmat kunnostustyöt: suunnitella reitit, asettaa viitat, selitys- ja sääntötaulut, määritellä leiri- ja näköalapaikat. Myös järjestelmällinen vartiointi kesäaikaan olisi tarpeen. Muinaismuistoja suojeleva lainsäädäntö tulisi hyödyntää täydellisesti.Vieläkään ei ole julkaistu kunnon esitteitä eikä koulutettu ammattioppaita. Rikas monivuotinen kenttätyöaineisto, johon kuuluu paljon uusia piirroksia, on yhä julkaisematta.

Muinaismuistojen säilyminen voidaan taata vain paikallisen hallinnon, kulttuuri-instituutioiden, kansalaisjärjestöjen ja paikallisten asukkaiden hyvällä tahdolla, ymmärryksellä ja pyrkimyksellä säilyttää nämä aarteet tuleville polville.

Kalliopiirrosten tarjoamat mahdollisuudet eivät ole läheskään loppuun käytetyt. Esimerkiksi käsityötaiteessa, muotoilussa ja sisustuksessa voitaisiin paljon enemmän hyödyntää kalliopiirrosten aiheita. Ilmeikkäimpiä hahmoja voisi olla erilaisissa logoissa ja merkeissä, myös postimerkeissä ja -korteissa. Kalliotaiteen hahmoja esittävät muistoesineet ja kuvat voisivat arkielämässäkin muistuttaa aikalaisillemme hamasta menneisyydestä ja kulttuurin katoamattomista arvoista.

Kalliopiirrokset - maailmankulttuurin helmiä

Puutteellisuudet ja käyttämättä jääneet mahdollisuudet tulivat selvästi esiin silloin kun Äänisen ja Vienanmeren muinaismuistot avautuivat ulkomaalaisille.

Omat ja ulkomaiset (esim. Norjan Altan kalliotaidemuseon) kokemukset helpottavat käytännön toimeenpiteiden suunnittelua ja toteuttamista. Viime vuosina on syntynyt kansainvälisiä kalliotaidetta koskevia projekteja, joihin myös Karjala osallistuu. Projekteilta odotamme metodista apua tutkimuksen ja matkailun alalla. Naapuriemme Norjan ja Ruotsin kokemus tällaisten kohteiden käytössä, joita heillä on jopa enemmän kuin meillä, on meille hyvin opettavaista. Toisaalta arvovaltaiset ulkomaiset asiantuntijat täsmentävät, että omat ongelmamme meidän on ratkaistava itse.

Puoliksi tuhoutuneet, vaikeasti erottuvat ja epäselvät hahmot vaativat tieteellistä asiantuntijatarkastusta, joka poistaisi erimielisyydet hahmojen tulkinnassa. Piirrosten dokumentointi olisi aiheellista toteuttaa maailmassa ja naapurimaissa käytettävien standardien pohjalta. Näin voitaisiin helpottaa samantyyppisten muinaismuistojen vertailevaa analyysiä.

Äänisen kalliopiirroksia on viime vuosina menestyksellisesti inventoinut Viron Muinaistaideseura. Saman idean toteuttamiseen tähtää myös norjalainen projekti, jonka puitteissa aiotaan luoda kaikki Äänisen kalliopiirrokset kattava tietokonehakemisto.

Suurin osa Fennoskandian kalliopiirroksista löydettiin 1900-luvulla, ja niistäkin huomattava osa vasta toisen maailmansodan jälkeen. Näiden omaperäisten alkulähteiden, esihistoriallisen ajan todistuskappaleiden ottaminen tieteelliseen käytäntöön aiheutti uuden tiedehaaran, petroglyfologian, syntymisen. Tutkijoiden määrän räjähdysmäinen kasvu näkyy hakuteoksesta Kuka kukin on kalliotaiteessa. Uusia tutkimuksia ilmestyy, tutkimuskeskusten ja museoiden määrä kasvaa nopeasti.

Äänisen kalliopiirroksiin kohdistuvan kiinnostuksen uusi aalto edellyttää lähivuosina uusien perusteellisten tutkimusten julkaisemista. Ne tulevat käsittelemään paitsi dokumentointia ja historiografiaa myös kalliotaiteen tulkintoja.

Ulkomaiset asiantuntijat korostavat Karjalan petroglyfien yleismaailmallista arvoa. Kallioihin kaiverretut viestit menneisyydestä kuuluvat epäilemättä maailman arvokkaimpien kultuurikohteiden joukkoon. Venäjän mitoissa tätä ei kukaan mene epäilemään, mutta Fennoskandian kalliotaiteen erottamattomana osana Karjalan kalliopiirrokset herättävät kasvavaa huolestusta niiden kohtalosta myös kansainvälisellä tasolla.